Rouva Viiru oli vaihtanut vahtipuuta, joten siitä pystyi päättelemmän että poijat ovat pesästä ulkona. Pöntössä ei näkynyt ketään. Sen katseita seurailleen pystyi päättelemmään missä poijat oleilivat.
Juuri pöntöstä lähtenyt löytyi pesäpuun ylemmiltä oksilta.
Tuijotellaan mualimoo…
Toinen poika ol syvemmällä metsässä suuren männyt oksalla.
Venytän kaulaa niin olen isompi – ettäs tiiät.
Ainakin kaksi poikaa Viirulasta selvisi mualimalle – tiiä vaikka enemmänkin. Metsikössä ei paljoo kehtoo liikkua iliman että näkkee missä emo on, ettei vaan eksy vahingossa poikasen lähelle ja sua emoa piälleen.
Viirulan kevät 2013 nuamakirjan albumi.
Ihan ainutlaatuista settiä, kiitos että jaat nämä meidän lukijoittesi kanssa!
Kiitos kiitos! Tää aika urbaani perhe. Pönttö on laitettu siten että pöllöjä voi kuvata polulta, jossa turistit ja kalastajat liikkuu jatkuvasti. Ovat siis hyvin tottuneet immeisiin.
Aivan mahtavaa! Hellantuudeli sentään on ne lutusia, vaikka pelottavia yrittävät ollakin. 🙂
Juu, julmia yritetään olla 8)
Koskella on kyllä kaikkea, se on hieno paikka ympäri vuoden!
Kyllä. Välilläkö käy muualla kuvailemassa ja kun palaa koskelle, tulee mieleen sanonta: turha on merta edemmäs…