Rantaan päästyä osa lähti heti lentoon ja ja osa vaan katteli: Jaahas, tuo taas…
Joutsenia oli varmaan pari kymmentä.
Karatkaan eivät olleet vielä lähteneet.
Päinvastoin niitä oli enemmän kuin tavallisesti – oliskos eteläisimmät jo lähteneet kohti pohjoista – ja kisat oli käynnissä. Korreja kuoriutui paljon vaikka aurinko ei helottanutkaan täysisllä. Nuo mustat lumella ovat kaikki niitä – paleltuneita. Harmikseen ovat nousseet väärälle – varjon puolelle.
Korri surffaa.
Ihmettelin että missä laulaa mustarastas, mutta sitten äkkäsin että sehän onkin kara. Se lauloi tytölle – oikein kurkkusuorana ja laulu oli heleämpää kuin tavallinen jokeltelu. Sekin ihme tuli kuultua eka kerran. Harmi kun en saanut videolle… Seurailin kilpakosintaa kivellä istuskellen…
Telkkiäkin oli jo tullut. Narina kuului ja siivet vinkuivat. Olipas mukava kevätaamu. Valitsimpa oikean puolen.
Sieltä ne tulevat taas. Joutsenia varsinkin on nyt tullut paljon. Yhden telkkäparin bongasin perjantaiaamuna Nokisella.
Niin ne tulee. Tänä viikonloppuna jäi tarkastamatta. Aakeet laakeet veti puoleensa.