Sain mainiosta kirjastostamme lainaan tämän vuoden 2011 Tieto-Finlandian voittaneen Suomen Jäkäläoppaan. Kirjaa tutkiskellessa silmääni sattui sivun kokoinen kuva kuhmujäkälästä. Aivot alkoi heti raksuttaa missä olen sen nähnyt? Vähän aikaa kovalevyä pyöritettyäni muistin melonrareissun Paljakkaveellä heinäkuussa viime kesänä.
Pidimme taukoa rantakalliolla, joka oli kuhmujäkälän peitossa. Taustalla näkyy Syvävuori, jossa syssyllä kävin ettimässä Pirunkirkkoa ja geokätköä.
Kirjan mukaan kuhmujäkälä on harvinainen näillä korkeuksilla. Ilmeisesti se oli jotenkin erikoista, koska olin sitä kuvannutkin.
Samalla kalliolla oli myös tälläistä jäkälää, jota en kyllä löytänyt kirjasta – taidan olla vielä aloitteleva jäkälien tunnistaja. Olisko jotain rupi- tai rakkojäkälää?
Samaisella kalliolla sinisiipi halusi tehdä tuttavuutta vesitiiviin kamerasäkin kanssa.
Jatkoimme katkaa ja pysähdyimme tutkimaan mahtipontista Korkeasaarta: komeita seiniä ja lohkareita.
Kallioseinämää katsellessa (toiseksi viimeisessä kuvassa) jää miettimään, on seinämä todellakin luonnon muovaama, vai voiko siinä olla ihmiselläkin sormensa pelissä.
Upeita kuvia taas kaikki.
Sirkku: Kyllä tämä taitaa olla ihan luonnon tekemä. Tuolla Syvävuorella on vielä korkeempi vastaavanlainen…