Olen tällä viikolla lähes joka päivä pistäytynyt kanavilla. Nyt alkoi tympiä, joten läksin sitten vastarannalle. Ajelin sinne parikymmentä kilsaa ja mietin, että minnehän sinne saa auton. No, onneksi kosken viereen vievän mehtätien alkuun oli tehty auton mentävä kolo.

Olihan tuo aika tarpominen upottavassa nuoskalumessa. Se kävi oikeesta lenkistä.

Oli mukava päästä tutkimaan paikkoja, joita laavun saaresta ei nää. Tämän saaren taakse ovat saukot useasti kadonneet. Jokin pulahti jalkojen juuressa, mutten nähnyt mikä…

Hetken päästä toisen saaren rannalla, joka ei myöskään näy laavun saarelle, saukko etsi pissipaikkaa. Oisko tämä ollut rannan lumikinosten alla ja lähtenyt mua karkuun?

Johan löytyi… Siihen losotettuaan se katosi avantoon.

Karoja sain erilaisiin kuvakulmiin kuin tavallisesti.


Lättähäntä oli uurastanut useassa paikkaa.

Tulostakin oli syntynyt, mutta satoa ei oltu vielä korjattu. Tämän päivän kova tuuli taisi avittaa.

Jatkoi ylävirtaan ja välillä piti pysähtyä lepäilemään.

Ylävirtaan tuli joku muukin.

Oikso ollut sama saukko ku aiemmin?

Se hävis tuon kiven taa.

Vähän aikaa sitä vahtasin ja sitten palasin autolle omia jälkiä myöten – niin oli helpompi kuin rämpiä mettän läpi.