Canon-perheeni sai eilen uutta lisäystä: CanoScan 9000F. Olin jo pitkään haaveillut filmiskannerista, jotta pääsisin tarkastelemaan vanhoja otoksia, joista minulla ei ole paperikuvia. Olen yrittänyt kuvailla negoja valopöytää vasten, mutta tulokset ovat olleet vaihtelevia.
Skanneri on tasoskanneri, jossa on kannessa oma valon lähde sekä telineet eri filmeille:
- kinokoolle – mahtuu vierekkäin kaksi liuskaa,
- dioille – 4 diaa kerrallaan ja
- 120 mm rullafilmille, johon mahtui kaksi vanhaa 9 x 6 cm negakuvaa.
Kokeilin eilen ihan pikaisesti vakioasetuksilla kuinka homma onnistuu. Skannausohjelma Canon MP Navicator EX 3.1 tunnisti kuvat negoista ja skannasin ne 1200 pdi resoluutiolla.
Alla kuvapareja, joissa ylimmäinen on valopöytää vasten kuvattu ja muokattu Photarissa. Alimmainen on uudella skannerilla automaattiasetuksilla ilman mitään muokkauksia – korkeintaan oikastu ja terävöitetty pienennyksen jälkeen 50%.
Tämä on skannattu 9 x 6 cm negasta. Skanneri käänsi automaattisesti värit ja tässä kuvassa on negan aidot värit – eli hieman seebiaa.
Venneen perässä Hili-mummo, keskellä Raija-täti ja keulassa Elina-isotäti. Kaikki jo edesmenneitä.
Skannatuissa kuvissa on selvästi parempi tarkkuus ja kontrastia enemmän.
Tyttäreni Milja unenpöpperöisenä mökillä Nilsiässä toukokuussa 1995. Hän oli vain kk aiemmin oppinut kävelemään ja mökillä piti joka aamu päästä ensimmäiseksi aamukävelylle yöpukusillaan. Sitten vasta aamupalalle. Onneksi oli lämmin toukokuu.
Tämä on kinokoon negasta, josta tulee huomattavasti parempi skannaamalla. Oikeiden värien arpominen värinegasta Photarilla on hankalaa, mutta skanneri käänsi ne suoraan tällaisiksi. Ehkä kontrastia voisi hieman pudottaa…
Seuraavaksi on testissä nostaa skannausresoluutiota, jolloin kuva suurenee ja testailla kuinka suuren valokuvan skannauksesta kannattaa teettää. Tuolla 1200 pdi resoluutiolla 9 x 6 cm negasta olisi pikselit riittäneet lähes puolen metrin kokoiseen kuvaa. Kinokoolla lähes A4 kokoon.
Vielä kun uhraa vähän aikaa värien säätöön niin olen enemmän kuin tyytyväinen hankintaani.
Ihmetellä pittää!
Koneesta en ymmärrä, mutta silimä vielä näkköö.
Kiitos Sinulle kuvista Savonmaalta, pesunkestävä olen, elämän pirueteissa Satakuntaa joutunut.
Mutta, mutta, ainoa oikea luonto jäin sinne,
varsinkin blue-tunnelmaan sopii kuviesi katselu.
Heti ne kyllä katselen kun uutta laitat tulemaan!
Kiitos, niin paljon että riittää! 🙂
Tuo onkin asiallinen laite, kiitos esittelystä. Googletin vähän, eikä vaikuta mitenkään edes kauhean pahanhintaiselta laitteelta.
Itselläni on paljon 80-luvulla filmijärkkärillä kuvattuja (väri)dioja, ja olen monta kertaa ajatellut että olisi mukavaa saada niitä digimuotoon ennenkuin vähitellen haalistuvat ja rapistuvat pilalle.
Kyllä sitä on monenlaista ja joka lähtöön. Nyt täytyy tarkistaa onko vielä vanhoja negatiivejä jäljellä, ainakin oli viime keväänä. Silloin kyllä iski siivousvimma ja ainakin ajatuksissa kävi niiden hävittäminen tarpeettomina, jäiköhän vain ajatukseksi.
Hyvä kun pidät kehityksessä mukana.
Kylläpä kuvissa on selkeä ero. Mielenkiintoinen laite, vaatii kyllä istumalihaksia jos aikoo paljon kuvia digitoida. Toki olisivat kyllä sen arvoisia, että kannattaisi.
Maria Veikontytär: Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen! 8) Tänne aina ilimestyy kaikenlaista…
uuvana: Reilut pari saturaa ei ole minusta paha hinta, kun tarvitsin päivittää tavan skannerinkin uudempaan. Viikonloppuna on nyt tarkoitus testata konetta ihan tosmielessä.
Pehmyt piirto: Auts, toivottavasti et ole heittänyt menemään… Onhan näitä laitteita ollut mutta nyt alkaa hinnat olemaan kohdillaan.
Elisa: Tämä laite vaatii vähemmän perslihaksilta, kun ennen piti rajailla vanhalla skannerilla kuva kerrallaan. Tämä tunnistaa skannauksista kuvat joten ei tarvitse periaatteessa kuin painaa vaan nappia pari kertaa ja vaihtaa negat. Nopeampaa kuin negojen kuvaaminen.
Lämminsävykuvat ovat kyllä mieluisia katsella.
a-kh: Näin on. Itse asiassa nuo vanhat kuvat ovatkin nykyistä Kuopiota – Vehmersalmelta.