Alkaa tää sisällä jöllötäminen tympiä, mutta järki sanoo, että noihin ennätyspakkasiin (vain -28.5 °C) ei nyt kannata lähtee ulos, kun yrittää röörejä rykiä pihalle.

No, aattelinpa vähän jaella kuvauspalkkioita reilummin, kun noilla pikku siivekkäilläkin on varmasti ankeeta tuolla ulkona. Heittelin alpeille pähkinöitä ja istahdin ikkunan taakse.

Pari tuntia siinä meni ennen kuin uskaltauduttiin uudelle apajalle.

Uskaltasko?

Pikkupunkkarikin kävi nopsaan.

Tapittamalla siirrän noi pähkinät suuhuni.

Taituri asialla.

Tikka tyytyi makkaraan.

Keltasirkku oli saanut kylkeensä. Montakohan henkeä jälellä?

Tätä pientä ja vikkelää – pikkelää – oli sitten hankala kuvata.

Oho, lipsahti…

Siinä valosan ajan kävin aina kurkkimassa millainen ruuhka on käynnissä.

Kerran huomasin oudon sinitiaisen: sillä oli siiven ulommaiset sulat valkoiset. Siinä tohkeissani heiluin niin paljon, etten saanut kuvaa ja pelästytinkin omituisuuden niin, ettei sitä enää näkynyt. Ilmeisesti se oli leukistinen sinitintti. Pitääpä tarkkailla noita tinttejä joku päivä vielä uudelleen, jos sais siitä kuvan.

No, huomenna on sitten jo lähdettävä immeisten ilimoille – toivottavasti kunto antaa periksi. Aloitetaanpas siistiytyminen saunomalla…