Kas, kummaa… Eilen tuli oltua taas koskella. Syy: aurinko, joka vaivoin ponnisti puiden yläpuolelle.

Kirpakka 20 asteen pakkanen. Kuura oli vallannut puut kosken rannoilla. Niissä riitti kuvattavaa…







Saukon jälkiä näkyi kanavilla muttei kosken rannoilla. Tähtäimeen sattui musta möykky km päässä Rahasaaren uitto-ohjureilla. Kieliposkella ja verenmaku suussa juoksin kanavien poikki alavirtaan. Siellä se kalasteli ja affenia nousi tasaiseen tahtiin. Meidän välillä oli 100 m ja syväväylä – ja virta. En uskaltanut kuin muutaman metrin rannasta, ettei olis tarvinnu uida…

Esityksen loputtua palasin takasin koskella ja seurailin jonkin aikaa karan uimaharjoituksia. Varpaita alkoi paleltaa, joten eiköhän tästä joua lämmittelemään.

Kivan kuuraparran siellä kosken pakkashöyryissä sai – harmi, että se suli 8)