Eilen oli kaikin puolin kuvauksellinen ilma – valoa just ja just tarpeeksi. Ennen koskelle lähtöä makailin soffalla ja kuvailin pakkasessa uurastavia pihan elikoita.
Orava etsiskeli pähkinäkätköjään pihdan alla.
Sinitiainen löysi myös pähkinäjätöksiä ja tuli poseeraamaan pihajoulukuuseemme. On muuten hyvä “kuvausalusta” tälläinen lähelle ikkunoita laitettu kuusi.
Keltasirkku levähti välillä humalan varrella.
Mongolianvaahteraan lehahti punatulkkupariskunta – meidän vaahterasta tulikin jouluomenapuu.
Herra on kyllä rouvaa kuvauksellisempi.
Tänään onkin sitten jo niin harmaata ja tuulista, että taidan varata laatikon karuskeja ja vaihtaa kameran kaukosäätimeen sekä tyrkätä soittimeen “Isänmaan toivot” – ja alkaa hekottelemaan…
Omput loistavat koreasti. Pieni hemmottelu hetki on aina silloin tällöin paikallaan. Ja nyt ehdottomasti täytyy ainakin yksi laatikko niitä kompisia napostella.
Pehmyt piirto: Joulun aika on akkujen latausta varten – ainakin nämä jälkimainingit 8)
Komeita omppuja siellä, siivekkäitä ihan.
Punatulkut ovat aika persoja noille nenille, tyhjäävät pikkuhiljaa järjestelmällisesti isommankin vaahteran latvuksen.
Hieno kuvasarja! Oikein ihanaa uutta vuotta Sinulle!
uuvana: Joo, vakiovieraita nämä punaomput meillä vaahterassa.
Elisa: Kiitos! Kuten myös: Hyvää uutta vuotta!