Läksinpä pitkästä aikaa koskelle. Ilima näytti mitä parhaimmalta: pari astetta pakkasta, aurinko kipusi puiden takaa ja oli lähes tyyntä. Ei kun työt nurkkaan ja menoks…
Matalalta paistava aurinko ja lumi valaisivat maisemaa.
Lumijälkiä oli taas mukava seurata. Niistä näki viimeisimmät tapahtumat. Saukko oli käynyt tarpeilla kanavilla eilissä päivänä. Ne oli tuoreimmat jäljet. Lumi oli myös pettävää. Upposin toispuoleisesti puoleen sääreen muttaan, kun luulin kohoumaa kiveksi.
Siinä rantoja kolutessa huomasin oudon hitaasti liikkuvan möykyn koskessa. Oli sillä pääkin.
Koskelo yritti minua pakoon, mutta kaikki ei ollut kunnossa. Se ui hitaasti ja keikkui…
Se yritti sukeltaa mutta sen voimat riittivät just ja just pulahdukseen veden alle ja se plumpsahti pintaa ylösalaisin – ketarat ojossa – joka kerta.
Se oli aika surkea näky.
Vaivoin se kipusi pulahdusten jälkeen oikein päin. Virta vei sen kauemmaksi ja kun läksin seuraamaan sitä – se katosi… Ilmeisesti vastarannan kivien suojaan. En nähnyt sitä enää. Tämä koskelo taitaa olla talven ensimmäinen uhri.
Jatkoin matkaa ja seurailin tiaisparvea. Siinä oli toistakymmentä sini- ja talitiaista.
Yksi tiainen osoittautui muita vikkelämmksi. Pieni kurkkaus minua kohti paljastikin sen hippiäiseksi. Tän parempaa sohasua en siitä kerinnä saamaan.
Muta vientamilaisissa talvilenkkareissani alkoi ikävästi märättää sukkia, joten päätin lähteä kuivattelemaan. Pitäsköhän sitä sijoittaa kunnollisiin vettäpitäviin vaelluskenkiin – vois jo olla aika…
Voi koskelo-raasua.. Mutta tuo hippiäinen on hauskan näköinen, ihan kun sillä olis lippis päässä 😉 Ehdottomasti kenkäkauppaan, että saadaan nauttia lisää näistä kuvista 😉
Kuten huomaat, seurailen sivujasi. Taas on näytillä aitoja tunnelmia jo osin tutuilta paikoilta. Upeita ovat, varsinkin pidän ensimmäisestä
Hieno aamu, eihän tuollaisena voi töitä jäädä tekemään jos vain on mahdollisuus niitä myöhemmäksi siirtää.
Koskelo koivet taivasta kohden näytti ensin hassulta, mutta eipäs sitten nauratakaan kun eteenpäin luin. Huonokuntoiselta linnulta vaikutti. :/
hauskaa kun sait hippiäisenkin kuvaan, se on joskus työ takana vaikka ei mitenkään arka lintu olekaan – mutta on vain niin pirskatin turskatin pieni.
Samanlaista kenkähankintaa olen muuten itse miettinyt kanssa. Minulla on retkillä yleisjalkineina ison osan vuodesta maihinnousukengät, ne ovat parhaat kengät minun jalalleni kävellä pitkiä matkoja. Mutta talvisin himputin kyömät, kun niissä on rautakärjet – rauta kun kylmällä viilenee niin varpaat ovat pakkasenpuolella…
Elisa: Olen jo käynyt sovittelemassa, mutta ei ole sopivia vielä löytynyt. Ei taija 100 mk saada kuten edelliset 8)
Jussi: Käy tokkiinsa usseemminkin 8) Marraskuun valossa olen tuota samaa kohtaa kuvaillut useana vuonna.
uuvana: Niin, mikähän sitä vaivas: haulit vaiko madot? Hippiäinen on niin hiton nopee, että se tekee siitä mahdottoman kuvattavan. Mä kokeilin kanssa varrellisia työkenkiä, mutta ne tuntui liian raskailta sen kärkivahvistuksen takia, että pitää vielä katella…