Oravapoikue pääsi paikallislehden Soisalon Seudun etusivulle viime tiistaina. Siinä kuvassa ne “pannuilivat” ja kakkossivulla niistä oli ihan iso juttu.
Soisalon Seutu 10.8.2010
Poikasten kanssa pariviikkoinen on mennyt mukavasti – korjattakoon lehtiotsikkoa, että niitä on parhaillaan näkynyt 7 yhtä aikaa. Pihalla vilistelee päivittäin poikasia – kerralla ehkä 1-3. Osa pelkää jo hieman ja menee ruokapaikalle oksistoja pitkin – taas osa juoksee suoraan meidän jalkojen välistä. Harmikseni harakat äkkäsivät mustaviinimarjapuskan alla olleet siilien ja oravien ruuat. Jouduin ne laittamaan verkon alle ja oravat ovat vähän niitä kainostelleet.
Kohtaamisia ruokapaikalla
Siilitkin ovat alkanee hyödyntää tarjolla olevaa murkinaa. Niitä ei näkynytkään kk ollenkaa ja aloin jo huolestua. Nyt niitä on ainakin kaksi: iso ja pieni.
Oravaemokin ilmestyi kuvioihin tässä viikolla. Se ei kyllä kiittänyt hoidosta vaan aloitti heti haistattelun ja varoitti poikasia meistä.
Yhdessä ne ovat tyhjentäneet zembra-männyn käpyjä ja ne maistuvat paremmin kuin pähkinät. Olen laittanut lintulaudankin, jotta oravan poijat pääsevät harjoittelemaan hyppyjä. Osa on jo oppinut…
Tuoreimpia kuvia ja juttuja poikasista ja oravaleikeistä päivitän nuamakirjani Oravan poikaset-galleriaan.
Sinulla noita huollettavia riittää! Siilirouva taisikin olla äitiyslomalla. Jotenkin hassu aika luonnoneläimelle synnyttää tämä loppukesä. Toivottavasti pikkuinen ehtii kasvaa ja lihoa riittävästi ennen talvea. No, sinähän pidät siitä huolen.
Julkkisoravia siis jo.. Ehkä emokin luki lehden ja tuli siksi paikalle 😉 Meidänkin miniorava on käynyt siilin kupilla, älyää jo varoa ihmistä onneksi.
Pari oravaa meilläkin vierailee päivittäin, eivät tosin ole aivan kesyjä, mutta uteliaina seuraavat ihmisten touhuja.
Myös kaksi siiliä on palannut ilta-aterioille parin viikon tauon jälkeen.
Tie kuinka monennet poikaset on talitinteillä, kun taas poikasparvi sirrittelee pähkinätarjottimen tienoilla.
Iisi
Luin tuon jutun ja jos ne on ottaneet sinut korvike emoksi.
Mukavaa elämää siellä Suvirannassa.
Hienot, tarkat kuvat ja hyvät värit.
Hauskaa että pääsivät nuo vesselit oikein lehteen.
Mukavat pihakaverit siellä teillä, on oravat ja siilejäkin vielä. Kerrostalossa kun täällä itse asuu, niin ei pääse siilien kanssa oikein sinuiksi ja tutustumaan.
Kiittämättömyys se on maailman palkka – että vielä haistatteleva emo kaiken tuon hoidon jälkeen. Sietäisi sitä hoitaa itse jälkikasvunsa jos sellaista menee hankkimaankin…
😉
Piti vielä lisätä, että nämä eivät ainakaan jouda “Suomen turhin julkkis” -listalle, vaan kerrankin on kiinnostavia julkimoita!
😀
irma: ilmeisesti iso oli kuitenkin uros ja pikkuinen naaras – ihan pieniä meillä ei näy – en tiedä missä ne pesii
Elisa: Ilmeisesti emo on lukenut lehden 8) Nyt se on käynyt päivittäin.
Pehmyt piirto: En enää käy emosta. Nyt mua juostaan jo karkuun… Hyvä niin…
uuvana: Ei turhia nämä julkkikset 8) Eipä emo enää ees varoittele poikasia. Saavat selvitä ihan yksin.
Iisi: Meillä nyt jo aristellaan… Meidän pihalla oli talitinteillä ainakin kaksi poikuetta. Olisko tuo jo sitten kolmas tai olisko viivästynyt toinen?
Hienoa, että sait kurresi lehteen. Hienoja kuvia ja ystävällistä hoitoa ja kaveruutta 🙂