Tänään lämpö kipusi jo lähelle 15 astetta kirkkaassa auringon paisteessa. Se näkyi het vilkastuneena kevään liikehdintänä.
Meillä harvinainen vieras marjapuskien alla aamusella – kulorastas.
Eilen näin jo ensimmäisen kimalaisen mutta sain vasta tänään sen linssin ääreen.
Kävin koskella ruokatunnilla. Koskella törmäsin auringosta nauttivaan suruvaippaan sekä kisaileviin sitruunaperhosiin.
Koskelle oli tullut isokoskeloita – useampi pariskunta.
Naurulokit olivat koskikorentojahdissa. Mikähän korentolaji oli tänään kuoriutumisvuorossa?
Tässä yksi kujanjuoksusta selvinnyt.
Punarinnoilla oli nyt vuorossa kilpalaulanta.
Samoin rastailla. Veikkaisin tätä laulurastaaksi.
Työpäivän jälkeen – Hullukaalin innoittamana – päätin tarkastaa naapuruston lammikot. Soisessa metsäkkeessä oli sinisorsat ruokailemassa. Siitä lähtevä oja vie virtaan. Lammikoissa ei näkynyt vielä mitään, mutta pari metriä ennen virtaa kuului ojasta kurnutusta – jostain heinien seasta.
Kuntopolun ojissa oli jo liikettä. Eräs rumpu oli vielä jäässä ja sen lammikossa oli 4-5 sammakkoa. Tämä katsoi niin anovasti:” Hei, viittitkö vinkata naaraille, että me ollaan jo täällä”.
Sinne ne jäi vielä haikailemaan. Kotimatkalla tapasin lammikkoa kohden pomppivan sammakon. Ne tulevat ilmeisesti virran pohjasta – jotkut jopa tietä pitkin.
Komea kavakadi katsottavaa! Kulorastaan olen nähnyt kerran, mutta en noin hienoa koskikorentokuvaa. Tosi hienot pyörteet. Myös peilailevasta naurulokista tykkäsin. Voisihan sammakkoakin mennä pussaamaan, tiedä miksi prinsessaksi pääsisi 🙂
No huh huh, onpas ollut menoa ja melskettä lämmön innoittamana.. Sammakon ilme on melko vetoava, oisko se sun dödö 😉 Huomasitko rouvasorsan kaulan ympärillä olevan liekan..
Monenkokoista siivekästä ja silmäkästä. Alin sammakkokuva varsinkin upposi, hieno tunnelma!
Voihan nenä! Kaikenlaista olet bongaillut. Kotimatkalla töistä näin tien penkalla kulorastaan, tietysti mutkan kohdalla… Sammakko on kieltämättä aika hurmaava.
Sirri: Sammakot taitavat kaipailla sammakkoprinsessoita 8)
Elisa: Rouva sorsa on näemmä saanut itsensä liekaan.
Taru: Tänään on ollut harmaata ja sateista, mutta tulijoita on silti näkynyt.
irma: Niitä näkyy putkahtelevan virrasta jatkuvasti. Juuri tulin töistä ja auton valoissa oli taas yksi pomppija – keskellä tietä.
Suruvaippa kuvasta muistin, että minulta on jostain kumman syystä kaikki kevään perhoset näkemättä. Mikähän on, onko vika minussa kun en huomaa vai onko niitä jotenki ollut täällä vähemmän? Täytyykin oikein nyt tarkkailla.
Mainio tuo toiseksiviimeinen sammakkokuva – sieltä räpyläjalka tuijottaa arvoituksellisesti takaisin. Sammakoiden “ilmeet” ovat jänskiä: jotenkin yhtä aikaa flegmaattisia ja tarkkaavaisia.
uuvana: En ole minäkään muita nähnyt kuin sitruunaperhosen ja nokkosperhosen – ja niin sen koivuntyttöperhosen useamminkin. Suruvaipan tapasin myös viime keväänä samassa paikassa. Kai ne on jotenkin paikka uskollisia. Joo, pitää taas käydä katsastamassa kurnuttajia…