Ainakin peipoille. Eilen seurasin koskella kuinka kolme peippourosta kisali reviiristä. Se oli yhtä haipakkaa kun kolme peippoa meni perätysten kahdeksikkoa, zikzakkia, ylös ja alas, …
Tänään pelissä oli enää kaksi mukana, mutta molemmat olivat ihan sippi, mutta periksi ei annettu. Ne jahtasivat veltosti toisiaan hypähdellen toisen perään laiskasti. Lopulta kumpikaan ei jaksanut lentää. Toinen jäi istumaan koivun oksalle ja ihmetteli, että mikä se tuolla mustalla raksuttaa. Pääsin niin lähelle, että piti peruuttaa, jotta putki suostui tarkentamaan.
Kiertelin keväisessä auringonpaisteessa pitkin kanavia ja bongasin ainakin naurulokkeja, tiiroja, mustarastaita, punakylkirastaita, telkkiä, räksäkin räpätti jossain, … Ja yksi västäräkkikin istui uittojohteella.
Käpytikka oli pesän rakennuspuuhissa kanavilla. Viime kesäisen pesän ja nyt rakenteilla olevan pesän väliä ei ole kuin 20 m. Nyt kohteena oli puoliksi poikki mennyt paksu laho koivunrunko. Kääpä toimittaa virkaa suuaukon lippana. Kaivaako se joka kesä uuden pesän?
Kyllä tuossa perääntyä pitääkin. Tuo ensimmäinen peippo oli jo sellainen adonis, että polvet pisti tutiseen. Siellä teillä on jättipeippoja.
Kyllä sillä sinun putkella saakin teräviä kuvia.Olen sitä pitempää putkea haaveillut ja tuo sinun näyttää olevan hyvä, mutta se on huisin kallis. Sillähän piirtää tuon linnun kaikki yksityiskohdat selvempään kuin luonnossa konsanaan. Tuolla alimmaisella on jäänyt nokan pielet putsaamatta, kun päivällisen tähteet näkyvät.
Minuakin nauratti tuo madon loppupää nokan pielessä. Vai oliko juuri napannut jonkin otukset, mutta ei ehtinyt syödä, kun piti reviiristä taistella? Luulisi Suomen metsiin mahtuvan tappelemattakin.
Todella hienot kuva!
Ja minä olin (huom! sanamuoto) eilen tyytyväinen kun sain oman peippokuvani – ei olisi pitänyt tulla tänne ollenkaan katsomaan sinun kuviasi. Vai että liian lähelle!
Kuva on kyllä tarkkaakin tarkempi, tuostahan voisi vaikka karvat laskea 😉
Tiiroja! Ei täällä kukaan ole vielä tiiraa nähnyt. Jotkut linnut tosiaan taitavat painaa suoraa tästä yli..
Mä en nyt muista käpytikan pesintäkäyttäytymistä, mutta hyvä jos kaivaa joka vuosi uuden kolon, niin muut kolopesijät sitten saavat käyttää niitä vanhoja.
Pehmyt piirto: Joo, kyllä sitä tarkkaa tulee kun pääsee oikein lähelle ja kohde on paikallaan, kuin patsas.
Sirri: Jotain on jäänyt suun pieleen.
Elisa: Hiivi vaan lähemmäs niin pääset laskemaan karvoja 8)
Hullukaali: Joo, piti oikeen kuunnella että mikä tää tuttu rääkäisy on – tiiroja. Taivaalla pyöri korkeuksissa sekaparvi lokkeja. Nauruja, ja oisko ollut kala- tai harmaalokkeja ja sitten tiirapari. Nauruista sain niskapystyssä kuvia, mutten tiiroista.
Mulla on nyt varmaan se väärä dödö, sillä heti jos yritän lähemmäs – kaikki katoaa!
Tänään näin töyhtöhyypän ja tulipas mieleen, että pitkällä putkella vois varmaan ne töyhtökarvatkin laskea. Mutta ei auta, on tyydyttävä siihen mitä on 😉
Herra on varsin pulskassa kunnossa. Olisikohan peippokansan tavoitelluin poikamies…
Kovillepa ottaa kisailu, on se kovvoo hommoo.
Kylläpäs tosiaan pääsit aivan iholle, melkein makrolinssi olisi kai tarvittu seuraavaksi. 😛
Minullakin on varmaan ollut tuo kuuluisa väärä dödö kun lintuset pysyvät puiden latvoissa tai peltojen perillä ja sieltä vain kuikuilevat.
Nyt olen nähnyt kaiken = )
Elisa: Viime keväänä pääsin uittouoman kivillä yhtä lähelle peippoa. Lienekö sama yksilö?
irma: Vois vaikka olla.
uuvana: Eipä ole makroa tullut vielä hankittua. Harvassa on nämä yksilöt, jotka eivät välitä meikäläisestä.
Taru: Et kai ihan kaikkea? 8)
Jösses mitä kuvia! Tekisi mieli väittää, että peipon leuan alus on silkkilangasta tehty ryijytekniikalla. Mutta, ehk’ ei kuitenkaan.
Kaanon: Sillä on varmasti ihan oma malli tuohon ryijyyn 8)