Mulla oli tänään pahoja vieroitusoireita koskesta: päähän koski ja ajatus ei luistanut. Ei siinä voinut töitä tehdä, mutta ajatus, että olen ensimmäinen ton lumimyräkän jälkeen – ei houkutellut. No, ei kun uus kumppari toppahousun lahkeeseen ja astetta kevyempi kerrospukeutuminen ja ei kun menoksi.

Koskellahan oli nättiä, kun lunta oli kinostanut hirveesti. Kellokin alkoi olla jo neljä ja aurinko laskemassa. Mutta ikävä vinkka kävi lännestä.



En jaksanut kaikkia polkuja aukoa, koska kanavilla vinkka oli vielä pahempi. Aamuiset saukon jäljet näin. Pari karaa oli kyykkimässä mutta muuten elukat älysivät pysyä piilossa tuulensuojassa. Toisin kuin eräät…


Jumineet hartiat saivat liikuntaa ja veri alkoi päästä päähän asti. Päänsärky hävis kyntäessä. Että kylläpä piristi.

Polku Konnuksen laavunsaarelle on sitten kynnetty auki. Pitkospuilta luiskahtamiset olen naamioinut siten, että muutkin voivat astua samaan koloon ja kokea ihanan sukelluksen umpihankeen. Kyntöpalkkioita voi sujautella laavun hirsien rakosiin. Käyn noutamassa tienestit loppuviikosta – jos audrinko paistaa…