Ei varmaan yllätys, jos kerron viettäneeni tänään pari tuntia koskella 8) Edellisestä käynnistä oli jo viikko. Puolenpäivän aikaan aurinko yritti pilkotella pilviverhon välistä, joten käytin tilaisuuden hyväksi.
Uittouomalla oli paljon minkin jälkiä, mutta suurempia saukonjälkiä en nähnyt. Tuoreet oravan jäljet kylläkin. Laavunsaaressa lumi putoili puista ja joku tuuhea turkis siellä vilahti myös.
Siellähän se kurre keikkuikin koivussa, jotain syöden. Ihmettelin, että mitäs se koivusta löytää syötävää.
Matka jatkui siihen samaiseen kuolleeseen haapaan, jonka rungolla kuvasin valkoselkätikan.
Tollasen ruskeen kökkäreen repäisi oksasta. Edellisessä kuvassa se kökkäre näkyy oravan vasemman puoleisen oksan vieressä. Se näyttäisi olevan kiinni oksassa – ei oksan haarassa.
Sitä se alkoi mutustaa. Mitä se syö? Onko se jokin kuivanut kääpä tai sieni? Hyvää se tuntui olevan, kun noin hyvin maittoi. Tuon syötyään se katosi laavunsaaren korkeisiin kuusiin…
Jään taas odottelemaan viisaampien vastauksia, mainot kuvat. Etenkin tuo ensimmäinen kuva, jossa oravan toinen jalka on reteesti tuossa ylemmällä oksalla – oikea asennekuva ;))
Suklaata tieysti. Jäänyt jemiksiä joulusta.
Kyllä se joltain sieneltä näyttää. Olisko sittenkin oksanhaarassa ollut jemmassa? Vähän suppiksen näköinen :).
Sieneen minäkin ennemmin kääntyisin kuin suklaaseen 8) Laavunsaarella en ole suppiksia nähnyt, että mistähän kaukaa veden yli tämä on sitten kuljetettu. Lentorahtinako? 8)
Elisa: Asennetta tällä kurrella on. Ei pelännyt yhtää näin maalaisoravaksi 8)