Koska valoa riitti, ei mikään pitänyt minua pois koskelta. Ei muitakaan. Koskella oli vilskettä: ainakin kolme ihmistä minun lisäksi, mutta se riitti siihen, että koskella oli muuten hiljaista.
Ainut mitä näin oli sorsapari ja sama viipyilevä lokin poikanen, jota olen kuvaillut useasti.
Läksin sitten kuljeskelemaan virtaa alapäin ja tiirailin rantoja putken läpi. Sit huomasin, että noin 300-400 m päässä vastarannalla kivillä liikkuu joku.
Istahdin kivelle ja yritin saada putken tukevasti monobodilla jalkojen väliin, jotta saisin heilumatonta kuvaa. Kivillä touhusi leikkisästi kolme saukkoa. Katos vaan… tän kesän poikasiako? Jatkoin virtaa alaspäin ja yritin päästä silleen lähemmäs, mutta saukot häipyivät kiveltä. Huomaskohan ne minut? 350 m lähemmäs en päässyt. Odottelin ja tiirailin että palaisko ne kiville. Eivät … No, hyvä tietää, että saukoilla menee hyvin. Voi olla, kun muut vedet jäätyy niin koskessa riittää kalastajia.
Jaa, pitäskö sitä hankkia jatke putkelle? No, se tietäis sitten aina kolmijalan raahaamista mukana. Ilman sitä tuskin sais heilahtamattomia kuvia jatkeen kanssa. Hirvee homma…
Jatkoin matkaa virtaa alaspäin, kunnes tuli mökki vastaan ja kierähdin metän kautta takaisin…
Yhtäkkiä joku heilui nenäni edessä lahon koivun oksissa. Kerkesin tähtäillä ja räpsiä pari kuvaa ja sitten se meni menojaan…
Olin törmännyt pikkutikkaan – keskellä nuorta talousmetsää – keskellä nuoria mäntyjä. Olisko sama jonka näin pari viikkoo sitten?
No, voihan… Vielä törmäsin pariin käpytikka poikaseen, jotka nahistelivat käpyjen nakutteluun sopivasta valotolpasta. En ollut aiemmin liikkunut tällä alueella, kun olin arvellut, että koski on se joka vetää kuvausmagneetteja. Näyttääpi siltä, että minun kosken reissut tulee pitenemään – ajassa ja kilometreissä, jos joka kerta tarkastan myös tämän uuden kävelyreitin.
Voi ei, kolme saukkoa! Ja noin hyvät “kuvauskivetkin”, missä ne ovat näkyvillä. Juuri eilen mietin minäkin jatkeen ostamista. On tämä harrastus sellainen loputon rahakaivo… ;).
Pikkutikat oman kokemuksen mukaan näyttävät liikkuvan hyvinkin monipuolisessa maastossa, ainakin pesimäajan ulkopuolella.
Täällä on pahimpaan kuvaustuskaan kuvattu puluja ikkunasta, kun parantelen flunssaani kotosalla. Ei niistä kuvista mitään kyllä tullut :D.
Nyt iski kateus (ainakin sen poikanen)… Saukko on yksi niistä kavereista, jonka joskus toivoisin saavani kuvattua. Hieno kuva kaukaakin otettuna, näkyy elinympäristökin samalla.
Kävin tänään Nokisenkoskella. Koskikaroja oli jo tullut sinne talvehtimaan. Ihmettelin, että näinkö aikaisin ne jo tulevat. Olen aina kuvitellut, että tulevat vasta, kun pohjoisessa alkaa kunnolla vedet jäätyä.
Hullukaali: Niin on. Pitäs varmistaa ees että toimiiko ton mun putken + jatkon kanssa enää automaattitarkennus. katsotaan jos ton pikkutikan vielä tapaa… Pulukuvia ei kovin montaa blogeista löydy, että siitä vaan … 8)
irma: Mäkin kattelin koskella sillä silmällä joko olis karoja näkynyt mutta ei vielä…
Nuo saukot ovat varmasti hienon näköisiä ‘livenä’, odotellaan koska pääset lähemmäs.. Toki hienot on kuvat nytkin!
Elisa: Niin, katsotaan miten sattuma käy kohdalleen saukkojen kanssa. Viime talvena sain viettää muutamat hauskat hetket niiden kanssa.