Eilen oli kuulas ja tyyni pakkasaamu, joten en malttanut pysyä poissa koskelta. Maa oli kuurassa – pitkospuut ja kivet myös – mikä teki niistä luikkaat. Piti liikkua varovaisesti.

Uittoväylän rantakivillä törmäsin minkkiin, joka aikansa tuijoteltuaan vilahti kiven koloon. Liekkö sama yksilö, jonka tapasin jo aiemmin?

Telkkiä oli pieni parvi ruokailemassa. Välillä vaihdettiin paikkaa.

Siinä istuskelin kivillä auringossa ja seurailin kiireettä kosken tapahtumia.

Ei aikaakaan, kun alkoi kuulua mekastusta ja joutsen perhe laskeutui koskelle. Jännä miten laulujuotsenen poikasten nokat eivät ole vielä ollenkaan keltaisia.

Koivu oli parhaassa ruskassa. Haavat olivat jo melkein tyhjiä.

Museokanaviin oli kertynyt oikeita lehtilauttoja.

Siinä istuskelin varmaan toista tuntia kivillä nauttien auringon säteistä.