Tämä hämärä iskee kuin 0.0000001 Volttia. Ulkona on niin kurjaa – pimeetä ja märkää, ettei paljon kehtaa jalkojaan sinne koettaa. Joten kaapeista hyödynnetään kaikki syötäväksi kelpaava. Pimeän aiheuttamaan vetelyyteen tarvitsee silmänruokaa. Resepti ei kaipaa sanoja.
Ei kun syömään…
Baituwei… Mitä teille tulee mieleen tuosta ekasta kuvasta? 8)
En tiiä ekasta kuvasta, mutta olen leivän ja erityisesti lämpimien sellaisten suurkuluttaja. Tonnikalaa tomaattikastikkeessa on myös aina oltava kaapissa, jotta sitä saa leivän päälle 😉
Jaahas, ei muutakuin leivän tekkoon täälläkin päässä…
Miksi käytät tätä päälle tulevaa kommenttilootaa, en pääse nyt takaisin kurkkaamaan eka kuvaa. Jäin tuijottamaan viimeistä kuvaa vesi suupielistä tippuen 😀
Hieno ja houkutteleva sarja! Minussakin on sen verran karhua, että tekee mieli kerätä rasvaa ja käydä talvitorkuille 🙂
Ekasta kuvasta tulee tietenkin mieleen tuhmia ajatuksia ;).
Lämpimät leivät on kyllä herkkua ja hyvä keino hyödyntää ruuanjämiä ja ehkä jo vähän vanhemmat leivätkin.
Mmmmm, kelpais kyllä minullekin! Minun mielikuvituksellani leivänsiivuista tulee peuran sorkanjälki 😀
Ruishuulet. Sanoo ruisleivän ystävä. Ruisleivän pitää olla juurella nostatettu, siis hiivaton, mielellään 100-prosenttista luomuruista. Onneksi löytyy täältä.
P.S. Hyvä kun muutit tämä kommenttilaatikon tähän perään. Edellinen oli hankala, kun piti välillä aina käydä katsomassa kuvia ja sillä aikaa kommentti hävisi…
Nana: Sama täällä – tomaattitonnikalaa ja nuudeleita pitää olla aina saatavilla 8)
unnu: Hyvä ehdotus. Vaihdoin jo eilen kommentoinnin…
Hullukaali: Vai tuhmia… 8) Mulle tuli toisenlainen mielikuvia. 70-luvun lakritsipatukoissa oli leveä huulisia ja turpea silmäisiä neekerin kuvia – tuo oli sallittu ilmaus silloin…
Ansku: Heh, niinpä … 8)
irma: Oikeen turbohuulet. Lähileipää tuokin – tosin Pielisen rannalta.
Aijai… nyt on hyvät eväät tarjolla 🙂