Joku tässä taannoin kysyi minulta, että mistä tietää, että on lama? No, latelin työttömyyttä ja kaikkee… Vastaus kuuluikin: tukinuitto lisääntyy lama-aikana. Niin se on tehnyt. En muista milloin tukkeja oltas vedetty virrassa yöaikaan – tai siis pimeellä.
Kello oli eilen puoli seittemän illalla, kun lautta lipui laivalaiturin editse pimenevässä illassa. Kylän valot punersivat matalalla riippuneita pilviä.
Periaatteessa noista valojen venymisestä voisi laskea lautan nopeuden, kun tiedetään valotusaika ja valon liikkuma matka kuvassa. Niin… mutta se matka vaatiskin enemmän laskupäätä. Jos tiedetään polttoväli ja matka jonka valo piirsi kennolle, saisko sillä matkan… Ai, niin… mutta enhän ollut kohtisuorassa valoa vasten joten lisää trikonometriaa, jos tietäisin kulman missä suhteessa oli lautan valoon… No, niin … Tulipa paljon muuttujia. 8) Antaapa olla… Arvio mututuntumalla olisko 2-3 km tunnissa?
Lauttaa oikomassa ja töneksimässä oli kaksi pienempää hinaajaa, joilla oli kunnon kokoiset valon heittimet. Mietin, että onnistuskohan tuo pimeällä hinaaminen ilman paikannuslaitteita? Vedettiinkö ennen näin pimeellä?
Tekniikkaan en ota kantaa..mutta mahtavat kuvat olet taas ottanut. Täällä meilläpäin olisi kanssa joella lauantai-iltana kuvattavaa, pyhäinpäivän juttuja. Saisikohan sitä aikaiseksi lähteä kameran kanssa sinne..
Upeita kuvia, hienot valot kiitävät vettä pitkin. Kai tukitkin. Kun on lama, täytyy myydä jotain, siinä se kai on. Ettei vain olisi pimeää rahaa liikkeellä? 😀
Pimeäkuvaukseen tarvitsee sitten hyvän jalan. Ilman tukijalkaa ei saa heilumattomia kuvia, kun valotusajat ovat sekunteja.