Kävimme viettämässä viikonlopun Haapsalussa Virossa. Viikonloppu oli oikein onnistunut ja pieni irtautuminen arjesta piristi kummasti. Tietysti raahasin kameran putkineen mukanani. Kyllähän tuo 5 kg kamerarepun raahaaminen joka paikkaa kävi välillä työstä.
Kierrellessä Välkevikin rannalla, joka on melkein kuin lampi, bongasin jo monta uutta tuttavuutta. No, puluja tulee harvemmin kotona kuvailtua, mutta tämä muodostelma oli niin hyvin harjoiteltu, etten voinut vastustaa kiusausta.
Harmaahaikara lehahti niin arvaamatta ylitsemme, etten saanut kuin tämän ainokaisen kuvan. Tallinnan ja Haapsalun välisen tien vieressä näimme kaksi haikaranpesää, mutta molemmat olivat jo tyhjiä.
Lahdella oli kyhmyjoutsenella vielä varsin pienet poikaset. No, tuskimpa täällä meri jäätyy kokonaan, joten eipä turhia kiireitä….
Jatkoimme saitsiikierrosta Promenaadille ja istahdimme terassille nauttimaan oluesta ja Haapsalulahden näköalasta.
Rannalla oli tämän kesän lokkien jälkeläisiä.
Lähimmällä kivellä merimetsot kuivattelivat siipiään.
Ei mennyt kauvaakaan, kun merikotka ilmestyi tarkailemaan lahden ruovikoita.
Parhaillaan niitä oli kaksi näkyvissä yhtä aikaa. Toinen kaarteli korkealla pilvissä ja lähin kävi meistä noin parin sadan metrin päästä.
Aikas mukava tapa bongailla lintuja: istuskella meren rannalla terassilla leppoisassa kesäsäässä, nautiskella olutta ja ihailla komea siipistä petolintua.
Kyllä oli komea kuvasarja!!! Kannatti raahata putkia mukana. Aina ei oikein jaksaisi, mutta silloin jos ei ole kameraa mukana, juuri silloin olisi erityisesti kuvattavaa. Nyt onneksi ei tuo taika toiminut, vaan sait upeita kuvia.
Minä sekoilin blogini kanssa ja se otti siivet alleen, mutta uusikin on Uuna 🙂
Komeita kuvia! Vaikea uskoa, että olin saman terassin ääressä. Eivät näyttäneet oikein miltään lasin pohjan läpi katsottuna.
t. Matti
Kameran mukana raahaaminen on joskus raskasta, mutta lopputulos palkitsee.
Taiteen vuoksi on ihan hyvä vähän kärsiäkin (kaluston raahaaminen). Mutta eipä tarvinnut ilmeisesti lähteä etsimään kuvauskohteita, kun ihan tyrkyllä olivat.
Näin kotijärvelläni tänä kesänä ensimmäisen kerran harmaahaikaroita, kolme kappaletta. Luin jostain, että loppukesästä pohjoiseen Savoon saapuvat harmaahaikarat ovat juuri näitä Baltian vierailijoita.
Uuna: Kiitos, kiitos! Kyllä kannatti vaikka iltasella niskat oli jumissa.
Matti: Kiitos! Pitäsköhän sen lasin olla pidempi, jotta sillä pääsis yhtä lähelle kuin tuolla pitkällä putkella? 8)
Kari: Juuri näin!!
irma: Heti tulee mieleen, että mitähän kaikkee sitä olisikin saanut tähtäimeen jos oikein olis etsimään lähtenyt? Katos, katos että Savoon asti… Sepä selittääkin sitten noi tyhjät pesät 8)
Mukavasti lintuja olet saanut kuvattua ja hienojakin kuvia.
Joutsenella onkin monta poikasta matkassa, yleensä itse näen 1-3 poikasta joten tuo on jo ilo silmälle.
Ja merikotkankin olet saanut tähtäimeen 🙂
Olen minäkin oikein kiikarin kanssa “metsästänyt” lintuja Haapsalussa, mutta en mitään merikotkia sentään onnistunut näkemään. Pöh.
Taija: En ole aiemmin kyhmyjoutsenta tavannut ja myös ihmettelin poikasten määrää. Jospa etelässä kaikki on suurempaa…
Hullukaali: Sä olet ilmiselvästi ollut väärällä terassilla 8)