Sateisena juhannuspäivänä päätimme tehdä pienen koukkauksen kotimatkalla. Suuntasimme Nokisenkoskelle – irman hienojen kuvien innoittamana. Ilma oli niin harmaa, ettei kuvista meinannut erottua muita värejä.

Koski ja sen ilmatila kuhisi koskikorentoja. En ole näin paljoa nähnyt ennen.

Lokit ja tiirat olivat niitä jahtaamassa.

Pikkulokkeja en bongannut – tämäkin taitaa olla naurulokki.

Telkällä oli jo poikaset.

Sorsalla oli suuremmat poikaset. Nokisenkoski vaikutti hyvältä kuvauspaikalta – tosin paremmassa valossa.

Mietimme, että kävisimmekö vielä Kerkonkoskella, mutta päätimme sitten lähteä kotio. Nälkä alkoi jo kurnia…