Läksimme juhannuksen viettoon Virmaalle.

Perinteitä kunnioittaen piti tietysti pysähtyä Mustolanmäellä. Se on aina eri näköinen.

Meidän juhannuksen viettopaikkamme oli jo vallattu. Meidän valtauksen jälkeen harmaalokit ja rantasipi ilmoitti meille monta kertaa, että voisitteko siirtyä.

Samoin härkälinnut olivat taas alkaneet kokoamaan pesää rantakaislikkoon – edellinen taisi hajota viime viikon myräkässä. Pesän tekele oli aika vetinen.

Menkää pois – hus, hus, …

Sää vaihtui illan aikana useaan kertaan. Käytiin soutelemassa. Sitten vaan istuskeltiin kivellä – nautiskeltiin yo-boolia – tosin uusia satsi lehtimehua – ja kuunneltiin härkälintujen sulosäveliä. Onneksi metsästä kuului välillä sulokkaampia sointuja – niiden lähteet on vielä tarkastamatta: toinen veikkas pöllöjä ja toinen kyyhkyjä. Immeisten mökästä ei tietoakaan. Väsättiin hieno kurmee juhannusateria ja saunottiin – vesi oli pirun kylmää – mut uitiinkin kax kertaa.

Loppuillasta tummat pilvet alkoivat peittää taivaan.

Kuikkakin tuli lahdelle puolisoineen.

Vastarannalla poltettua kokkoa tiirailimme jo mökin terassilta käsin, jossa oli huomattavasti kuivempaa. Sittenpä sitä jousi nukkumaan vesisateen rummuttaessa mukavasti mökin huopakattoa.

Juhannuspäivä alkoi niin harmaana ja päätimme lähteä kotio, mutta kotimatkalla piipahdimme eräällä koskella, josta lissää tässä…

Heh, vuorokausi ilman kompuutteria ja tv:tä – vielä se onnistuu 8)