Kävin koskella ja polulta jo näki kuinka pöllön pöntön suulla istua nakotti poikanen. Se seuraili meikäläisen liikkeitä. Emo oli hermostuneempi ja tuli lähemmäs kuin tavallisesti. Arvelin, että poikasen uloslähtö hermostuttaa…


No, kävin siinä laavulla ja tulin takaisin ja huomasin, että emo pyrkii pöntölle myyrä suussa. Poijjat alkoi mekastaa ja tajusin, että toinen poikanen oli jo ulkona jossain lähistöllä. Liekkö pesässä vielä kolmas?

No, läksin emon perään samoja polkuja mitä olin aiemmin talsinut ja kohta se hyökkäs mua kohti. Iski pikku paniikki… kamera kohti pöllöä – siis suojaksi ja joku alkeellinen karjahdus siinä pääsi ja istahdin perseelleni. Viuh … Onneksi se perui hyökkäyksen parin metrin päässä – löi jarrut päälle ja kääntyi ympäri. Huh… No, minä peräännyin. Siinäpä tarkkailin turvallisen matkan päästä. Äänestä päätellen selvisi, että se toinen poikanen oli läheisessä kuusessa alaoksilla. Olin ollut siitä n. 3 m päässä, kun emo hyökkäs. En nähnyt poikasta mutta kuulin sen.

Koskella voi olla nyt vaarallista liikkua, kun ei tiedä missä poikaset milloinkin ovat. Pitää vaan seurata emoa, että tietää minne päin siellä voi käveleksiä.