Seurasin eilen illalla siilien kiihkeätä piirileikkiä yli tunnin verran.
Herra siili piiritti rouva siiliä ja rouva siili sen kun tuhisi, tuuppi ja leikki erittäin vaikeasti tavoiteltavaa.
Sain kuvata heidän puuhiaan ihan rauhassa. Hain kameralle telineen ja itselleni pallin ja siirtelin niitä aina sopivaan paikkaa 3-5 m päähän venkoilijoista.
Pariskunta tuli niin lähelle että minun piti välillä peruuttaa, kun en saanut putkea tarkentamaan.
Ei aikaakaan kun herra pääsi jo päälle, mutta rouvalla oli edelleen piikit pystyssä. Herra yritti joka suunnasta: edestä …
… ja takaa …
… ja sivulta …
… ja toiselta sivulta – sinnikkästi useaan kertaan.
Herra erehtyi pahaan paikkaa rouvan ja omenapuun väliin. Rouva käytti tilaisuutta hyväkseen ja puri useaan otteeseen herraa jalkaan niin, että siitä alkoi vuotaa verta. Herra ei ollut moksiskaan vaan jatkoi väsymättömänä piiritystä.
Kolmaskin pyörä kävi haistelemassa tilannetta, muttei uskaltautunut lähemmäs. Ilmeisesti toinen rouva tai nuori herra – koosta ja innostuksesta päätellen.
Tunnin piirityksen jälkeen oli kierretty puolipihaa ja homma jatkui samanlaisena. Valoa alkoi olla vähän ja alkoi kyllästyttää. Siirryin sisälle. Seurasin aina välillä ikkunasta miten homma edistyy – no, ei mitenkään… Sinne herra jäi yön pimeyteen vonkoomaan.
Minä olisin jo luovuttanut… mutta toisaalta, jos vaan kerran vuodessa… niin ymmärrän herran sinnikkyyden.
Kiitos aamunauruista! Toisaalta ei saisi nauraa, kun toisilla on vakavat toimet menossa.
On se hankalaa noiden piikkien kanssa. Oletko kuullut, kuinka rouva valittaa tuon toimen seurausta. Kerran kun pikkuinen syntyi, rouva ulvoi koko yön. Kyllä siinä ajattelee kaksi kertaa antaako vai ei.
Hieno kuvasarja kyllä, tosi hieno!
Hienot kuvat ja kuten Uunakin sanoi, ei voi olla nauramatta näille tyypeille. Onkohan nuo niitä kiroilevia siilejä 😉
Toivotaan,että pääset sitten jonkun ajan päästä kuvaamaan meille pikkusiilejä…
It’s hard to be a siilimies.
Upean kuvasarjan olet ottanut.
Voe mahoton! Oletpa onnenpoika, kun pääset kuvaamaan siilejä näin läheltä. Kovasti tosissaan tuntuvat olevan he. Luulisi olevan aika hankalaa… Mutta kuvat on hienot!
Kappas, että siileilläkin synnyttäminen on noin tuskasta – en tiennyt. Olen näitä piirileikkejä pihassa nähnyt aiempinakin vuosina, mutta poikaset syntyvät ihan jossain muualla. Niitä ei näy pihassa. Rannassa olen nähnyt pienimmät…
Tää rouva oli kyllä just niin kuin siitä kiroilevasta siilistä. Sen tuhinat voisi kyllä kääntää kiroiluksi – oli se niin agressiivinen siili.
En vaihtas herra siilin osaan – kyllä oli niin turhauttavaa katseltavaa 8)
Ai, niin… syy miksi meillä on vilkas siililiikenne johtunee siitä, että ne tietävät, että ainakin kerran viikossa ne saavat meidän pihalta herkullisen juustoaterian. Ripottelen pimeän tultua – ettei harakat vie – juuston kantapalat joko pihalle tai kuusiaidan alle. Muikun päät ne vasta saakin siiliturnajaiset aikaiseksi.
Uuna suositteli katsomaan siilikuviasi. Todella mainioita ovatkin. Tuttua touhua meidänkin pihaltamme. Tänä keväänä on ollut vain kolme, vain yksi niistä uros.
Parhaine vuosina alkoi hämärän laskeutuessa rapistella ruokintapaikkaa kohti siiliarmeijaa joka suunnalta. Ainakin joukkueen verran. Hyvä, ettei itse jallkoihin jäänyt.
Iisi
Kiitokset Iisille! Kyllä siilit oppii nopeesti mistä saa hyvät ruuat ja sana kiirii nopeesti 8)