Kierrellessäni Vappuaattona koskella huomasin varoittelevan peipon, joka kolusi kivien välejä ja napsi koskikorentoja ja muita pikkueläviä. Se oli niin kesy, että putkeni tarkennusetäisyys 1.8 m osoittautui välillä liian pitkäksi.
Samaisella laavun saarella kuuntelin lintujen lauluja ja yritin selvittää livertelijän henkilöllisyyden. Puukiipijä piti konserttiaan, samoin peipot ja punarinta. Eräs tökkivä tuikkailu sai mielenkiintoni ja jahtasin tuikkailijaa pitkään.
Ensimmäisen onnistuneen kuvan sain siitä korkealla kuusessa.
Sitten pääsin sitä lähelle pajukkoon ja sain mukavan sarjan kuvia. Kuuntelin kotona lintu cd:tä ja totesin tuikkailijan tiltaltiksi.
Palasin kanaville ja eräästä suuresta koivusta kuului kumeaa koputusta. Käpytikka kaivoi siellä koloa. Onkohan tuo viereinen reikä tuuletusaukko? 8)
Sälöt lentelivät…
Välillä toinen käpytikka tuli häiritsemään ja se piti käydä häätämässä.
Siinä koivun ympärillä pyöriessäni löysin vahingossa Geokätkön. Olin etsinyt sitä joskus vuonna 2006. Yritin ilman GPS laitetta vain kartalle sijoittamieni koordinaattien perusteella löytää kätkön. Olinkohan antanut koordinaatit väärin kartalle, koska kätkö oli n. 100 m väärässä paikassa, kuin silloinen oletukseni? Mutta geokätköilijöille tiedoksi, että kätkö sijaitsee muutaman metrin päässä käpytikan pesäpuusta 8)
Kärsivällisyys on hieno luonteenpiirre ja tärkeäkin luontokuvaajalle. Kiva kun selvitit tiltaltin muillekin. En ole ennen nähnyt, no kuvissa ja kuvahan tämänkin on, mutta silti eri juttu.
Wau, mitä kuvia peiposta! Jännä että peippo on kuvissa niin pyöreä (minullakin) vaikka tuolla touhutessaan ei vaikuta niin pyöreältä. (Sama ongelma omalla kohdalla.)
Vai joudut jo peruuttelemaan putkesi kanssa… Sama ongelma kaverillani, joka on juuri hankkinut samanlaisen putkihirviön, bodauksesta käy sen kantaminen.
Hyviä kuvia sillä olet saanut, sitä ei käy kieltäminen. Tiltaltin äänen kuulee usein, mutta harvoin näkee. Tai sitten näkee, muttei tiedä sen olevan tiltaltti.
*Alkaa pakata tavaroitaan ja lähtee Leppävirralle.*
Minä en edelleenkään käsitä, miten siellä on noin kesyjä lintuja. Tai sitten sinä vain yksinkertaisesti hurmaat tiput, niin kuin kerran selittelit…
Tiltalttia ei pelkän kuvan perusteella voisi pajulinnusta erottaakaan. Ne erottaa vain jostain käsisulkien pituudesta ja silloin linnun pitää olla kädessä. Mutta ääni onkin paras tuntomerkki. Tiltaltin ääni on kyllä sellainen, että sen kun kerran oppii, niin varmasti muistaa aina. Siinä on linnulle kerrankin annettu osuva nimi.
Tervetuloa vaan kuvailemaan! 8)
Niin, en tiedä johtuuko hyvät kuvaustilanteet kärsivällisyydestä, sinnikkyydestä, vaiko tipujen hurmaustaidosta… Vaiko kaikki yhdessä?
Mutta nyt meni koskelta lintututkailijan rauha. Kalastuskausi alkoi vapulta ja kalastajat valtasivat sen ja koski oli eilen ihan tyhjä linnuista.
Olen tottunut putken painoon. Varsinkin talvikamppeissa en oikeestaan huomannut sen painoa. Nyt T-paitasiltaan hihna painaa kyllä niskaa. Kun oppii käyttämään sitä monopodin kanssa niin paino ei haittaa kuvaustilanteessakaan.
Mahtavia kuvia! Naurut sain Hullukaalin kommentista 🙂 Kohta sinulla menee viimeinenkin rauha,kun me ängetään sinne vielä sohimaan. Mie voisin välillä käydä kalassakin 😉