Eilen oli jo keväisen lämmin päivä ja käväisin – kas, kuinka ollakkaan – koskella. Lämpö ja valo oli saanut koskikorennot kuoriutumaan. Ilmeisesti niitä oli montaa lajia: kellertäviä ja tummia – isompia ja pienempiä. Suurimmat eivät pystyneet lentämään metriäkään vaan räpistelivät vettä pitkin jäälle ja kiville. Pienimmät lensivät useita metrejä.
Vähän valon vuoksi kuvat ovat rakeisia ja ehkä myös sen vuoksi, että otin kamerasta pois päältä sen kohinan suodatuksen, jotta sain jatkuvaan kuvaukseen lisää ruutuja. Eli pitänee vielä lueskella kameran ohjekirjaa. Siellä taitanee olla mahdollisuus tallentaa eri asetuksia eri kuvaustilanteisiin.
Ahaa, nyt täytyykin kääntää katse alas eikä ylös taivaalle.
Oi, mitä keijuja olet löytänyt! Toinen kuva kuin unta. Hieno heijastus veteen.
Kauniita ja herkkiä!
Minustakin tuo toinen kuva on uskomaton satuolento. Hienoja ovat muutkin kuvat.
Kiitoksia! En kyllä ole kuvien laatuun tyytyväinen. No, niin – kohta osaan kameran aabisen ulkoa. Tosiaan valintakiekkoon saa tallennettua kolmet eri asetukset. Nyt siellä muistissa on asetukset sarjatulta varten ja sitten tällaisten heikon valon kuvausten asetukset.
Jännä, kun itse en ole tälläiseen ilmiöön törmännyt ollenkaan. Siis koskaan.
Voi miten hienoja kuvia! Kuten Irma totesi, tuo toinen kuva on aivan mahtava!