Täällä Syvässä Savossa kevät tulee verkkaisesti. Virrassa kuuluu jo joutsenten möykkä, mutta pihalla ei ole näkynyt edes meidän pääsiäiskukkoa – mustarastasta. Eilen takapihalla keltasirkkuparvessa oli omituisen pieni sirkku ja aloin sitä tähtäilemään.
No urpiainenhan se, muttei ihan tavallinen – vaan tundraurpiainen. Sillä on selvästi vaaleampi rinta kuin urpiaisella. Viimeksi olin tavannut sen pihalta pari kolme talvea sitten. Kuvat on ikkunan läpi sohittuja, joten siitä suttuisuus.
Paikallisessa lehdessä Soikkelissa (Soisalon Sanomat) oli pari viikkoa sitten kuva, jossa tundraurpiainen teki kuolemaa. Tämä oli terhakassa kunnossa. Hauskat noi jalkojen lämmitin untuvat.
Pieni pohjoisen vieras pihalla, hienoa. Nuo “säärystimet” varmaan ovat tarpeellisia kylmässä ilmastossa.
Sinulla on puhtaat ikkunat 🙂
Minä ilahduin hippiäisestä lintulaudalla, eipä ole vuosiin käynyt (tai en ole ollut näkemässä, vaikka olisi käynyt)…
Voi kuinka kaunis pieni. En ole koskaan ennen nähnyt, nyt edes tunnistan jos näen, kiitos!
Hienoja kuvia.
Minun blogini on ihan sekaisin, enkä pääse edes korjaamaan, kun siellä on jokin päivitys.
Hyvä bongaus, itse en ole koskaan nähnyt.
Oli kyllä ihan sattumabongaus. No, tuolta takapihan ikkunoiden äärestä juuri kerrottiin mustan kukon ilmestyneen eilen. Näin se tieto kulkee “isossa” talossa.
Kyllä on samat likaiset ikkunat kuin aiemmin 8) Vältän kuvaamasta suoraan vastaan vaan vinosti lasia nähden, jolloin on vähiten heijastuksia.
Hippiäinen on minultakin vielä kuvaamatta. Olen sen bongannut kax kertaa tänä talvena: ensin oli liian pimeää ja toisen kerran se oli parikyt metrisen kuusen latvassa.
Hei, oikein mukavia kuvia täällä, jään seuraamaan 🙂
Tervetuloa Taija! Mukavaa nähdä uusi kasvoja täällä…