Tämä kevät etenee niin harmaana ja hitaana, niin muistellaan menneitä kesiä. Juhannuspäivänä 2007 hyppäsimme autoon ja matkasimme I.K. Inhan ja Karl Granitin kuvien innoittamana Pisan tornille – sille lähemmälle ja ei niin kaltevalle – Nilsiän ja Juankosken rajalle.
Pisan päälle kulkee luotonpolku, joka varsinkin loppumatkasta on aika jyrkkä. Ennen huippua matkalla avautuu jo huimia näkymiä ympäri koilissavoa.
Alkukesän heleä vihreys loisti pitkälle.
Valtionpäämiehistä ainakin Ruotsin kuningas Oskar II kävi hallituskautensa aikana (1872 – 1907) Pisalla katsomassa Täyssinän rauhan rajaa.
Rajamerkkejä kalliossa Pisan huipulla.
Tässä se ei niin kuuluisa torni. Tälläisiäkö ne lahonneet kolmiomittaustornit olivat? Näitä sais olla joka nyppylällä.
Tornista avautui hienot näkymät.
Kävelimme vuoren pohjoispäähän, jossa oli vanha kvartsilouhos.
Kypäräinen, joka esiintyy myös Inhan ja Granitin kuvissa.
Kypäräisen ympäri kiersi kapea maalaistien, jonka ajoimme ympäri ennen kotiin paluuta.
Olikin aukko sivistyksessä, kun en ollut ennen kuullutkaan Pisan savolaisesta versiosta. Komeat ja niin kesäiset maisemat jälleen kerran.
Hienoja maisemia! Minun blogistani löytyy jostain postauksesta Täyssinän rauhan rajapyykki, joka sijaitsee Inarijärvellä…
Tuollakin on ollut jo kauan aikomus käydä, on varmaan liian lähellä… Onhan tuolta ihan kunnon näköala.
Kolmiomittaustornit oli korkeampia, kapenivat ylöspäin. Materiaali sama. Sellaisen juurella monasti lapsena käytiin, mutta kun oli varoitettu kiipeämisestä, niin ei kiivetty kuin ne ensimmäiset portaat. Tuntuihan se pienestä ihmisestä korkealta. Olen kymmenvuotiaana ottanut kuvankin kolmiomittaustornista, jossain albumissa on mustavalkoinen kuva.
Mä olin meinannut kiivetä tonne Pisalle jo 20-vuotta ennen kuin sain sen aikaiseksi.
Mä en ole varmaan koskaan nähnyt yhtään pystyssä ollutta kolmiomittaustornia. Ilmeisesti niiden on pitänyt yltää puiden yläpuolelle.
Pitääpä käydä Nana sun blogissa kattomassa tuota Inarin rajapyykkiä