Viime elokuun 5. päivä päätimme lähteä juhlistamaan merkkipäivää Linnansaaren kansallispuistoon Rantasalmelle. Ilima oli tuulinen, joten päätimme jättää kanootin kotio ja mennä Oravista maksullisella venekyydillä itse saareen.
Tappuvirrassa odottelimme lossia.
Oravissa odottelimme kyytiä nauttimalla paikallisessa kuppilassa aamukahvit. Samalla seurasimme mitä ihmeellisempiä kulkijoita.
Päästyämme perille Sammakkonimen leirintäalueelle, läksimme kulkemaan saaren ympäri kiertävää luotopolkua myötäpäivään. Ensimmäinen kohde oli tällainen hauska lohkare, jossa oli läpireikä.
Majavaa ei näkynyt.
Oli se ihmetys minkälaisia hienoja niinipuiden ja haapojen varjostamia lehtoja saari oli täynnä. En ollut missään aiemmin nähnyt näin hienoja lehtoja.
Kuljimme ilman kiirettä ja tutkimme paikkoja tuntikaupalla.
Lopulta saavuimme polun pohjoispäähän Linnavuorelle. Jossa evästimme ja nautimme maisemista.
Vuorella kasvoi kalliokieloja.
Polku kääntyi takaisin päin ja yhtäkkiä huomasin edellämme puusta puuhun pomppivan tikan. No, sehän osoittautui saaren päänähtävyydeksi eli valkoselkätikaksi. Siinä varmaan tunnin verran hiiviskelin sen perässä ja sain pari hyvää osumaa.
Aika vekkuli tämä harvinaisuus.
Polun loppupäässä meille tuli jo vähän kiire, että ehditään päivän viimeiseen venekyytiin. Torpalla oli kaskettu pari kesää sitten. Alue oli täynnä vattuja, jotka oli hyviä ja kasvoivat hauskasti todella lyhyissä varsissa.
Vattujen seassa laidunsi lampaita.
Linnansaari oli niin hieno paikka, että päätimme palata seuraavan kerran kanootin kanssa ja mahdollisesti yöpyä leirintäalueella.
Linnansaari on jäänyt katsastamatta. On rehevän näköistä kasvillisuutta, lehmuksiakin. Tuota valkoselkätikkuliakaan en ole koskaan nähnyt livenä. Tuonne vielä joskus.
Kiitos mukavasta virtuaaliretkestä 🙂 Valkoselkätikasta olet hyvät kuvat onnistunut nappaamaan.
Kyllä suosittelen käymään. Kanootilla voisi nähdä vilauksen myös norpista.
Virtuaaliretkeltä tuli niin paljon kaikkea kuvattua, että oli ihan tuska valita jotenkin edustavimmat kuvat. 8)
Tulinkin katsomaan nämä reissukuvasi, kun blogissani mainitsit tästä Linnansaari-reissusta.
Kyllä onkin komeaa “haapasalmiakkia”. Isoja lehmuksia näkee luonnossa niin kovin harvoin, saati sitten että olisi oikein metsää jossa niitä olisi enemmänkin. Niinipuulehdossa mahtaa kyllä olla hieno oma tunnelmansa.
Vaikuttavalta paikalta näyttää kaikin puolin, pitäisi tuolla joskus käydä jos vaan ensin olisi jotenkin päässyt hommautumaan sinne suunnalle.
Ja tosi hienot valkoselkätikkaosumat! Itse en ole koskaan tuota tikkaa nähnytkään. Jostain muuten luin, että laji olisi kai ehkä pikkuisen toipumaan päin tällä hetkellä. Toivottavasti noin.
uuvana: Kannattaa käydä. Suunnitelmissa on meilläkin yön yli kannoottireissu. Linnansaari on varmasti yksi varmimmista valkoselkätikkakuvauskohteista.