Läksinpä lauantaiaamuna hienossa auringon paisteessa taasen Konnuskoskelle. Tarkoitukseni oli kuvata karoja paremmassa valossa.
Lähestyi hiljakseen laavun saarta ja kuulin vaimean hönkkäyksen. Minut oli huomattu.
Joutsenperhe oli tullut ruokailemaan koskelle.
Aamuauringon väreissä valkoiset joutsenet oikein hehkuivat puhtautta – paitsi viime kesän poikasilla oli vielä harmaan asuste.
Kävin välillä saaren pohjoispäässä katsomassa näkyykö karoja. Ei näkynyt, joten palasin takaisin joutsenten luo. Yritin hiipiä rannassa vielä lähemmäs. No, sehän sai aikaa metelin. Emot alkoivat mekastaa mutta eivät kuitenkaan lähteneet lentoon vaan meloskelivat kauemmas.
Palasin laavun saarelle ja ihmettelin mistä kuuluu – vähän niin, kuin peipon liverrystä. Ei kai ne vielä ole tulleet. Ei se ollut ihan samanlainen – loppuluritukset oli eri ja hennompi. Mikä ihme se oli? Välillä se kuului korkealta puusta ja välillä maasta. Sitten äkkäsin laulajan… Siitä ens postauksessa.
Joutsenet ovat kyllä kiitollisia kuvattavia. Ne ovat suuria, kauniita, eivätkä mitenkään hysteerisen arkoja. Kaunis päivä siellä näyttää olleen. Jäädään innolla odottamaan “melkein peippoa”. Keltasirkku? Viherpeippo? Ei tähän aikaan kovin monta laulavaa lintua ole ;).
Ihania kuvia. Minäkin näin tänään joutsenia, mutta olivat mokomat ihan väärässä paikassa kuvattaviksi. Ehkä sitten joku toinen kerta onnistun vähän paremmin.
Harmi ettei karoja löytynyt. Itse en ole sellaista koskaan luonnossa nähnyt.
Salaperäinen livertelijä on nyt paljastettu 8)
Kiitokset Ankialle! Tervetuloa seuraamaan tätä blogiani. Pitääpä käydä katsomassa Sinunkin luotokuvia.
Kävin eilen uudelleen iltapäivällä koskella ja näin vilauksen karoista. Meni tän aamun herääminen vähän myöhään. Mutta kun tässä heräilee niin koskellehan tästä pitää lähteä. Jospa nyt saisin “valoisia” kuvia karoista. Taitaa tulla tästä päivästä vielä lämpimämpi kun ei tuule.