Eilen oli niin hieno ilima, että päätin viskasta työt nurkkaan ja lähteä jäälle. Minnekkähän sitä menis? Sen kerran kun Horsmalahdesta meloimme Jakamille – olen miettinyt millaiset ovat maisemat sieltä etelään. Sielläkin on suojeltuja saaria. Ei kun sinne.
Ajelin eilisen illan tuiskuttamia kyläteitä – mielenkiintoista jaettavaa.
No, pääsin perille ja huomasin, että veneenlaskupaikalta lähti jääteitä viuhkana eri suuntiin, mutta jätin auton rantaa ja läksin jalan etelään päin vievää tietä. Saaret olivat mökkiläisten paratiisi – tölliä töllin vieressä.
Kierreltyäni jääteitä ja moottorikelkan jälkiä mökiltä mökille, jouduin toteamaan, että ne eivät vie suojelluille saarille, joten tyydyin kiertämään Halonsaaren.
Savolainen taideteos keskellä jääkenttää.
Sentään jotain elämää korpin raakunnan, harakoiden kiherryksen ja koiran haukunnan lisäksi.
Katselin kotona karttaa ja tulin siihen tulokseen, että suojeltuja saaria pääsisi lähemmäksi hieman alempaa Hirvolanniemestä. Ens kerralla sinne.
Siellä ilma tuntuu suosivan enemmän kuin täällä. Mites tuo “jäävuori” on oikein syntynyt?
Ihan jääpitoinen reissu, taidekin samasta elementistä. Tuota jäävuorta minäkin pähkäilin, että mikäkö.
Soisalon saaresta oli 20 m levyinen salmi saareen, jossa oli mökkejä. Olikohan siitä vedetty vesiputki salmen poikki ja siinä yhteydessä oli jäälle nosteltu “jäävuoria”.